Here is my response to claims of Professor Tapio Ala-Nissilä, published on Nov. 6, 2016 in Turun sanomat.
Links to interviews of Professor Tapio Ala-Nissilä, mentioned in text below, can be found in my previous BRHP post.
***********
Nykytieteen valossa kännykkä- säteilyllä on biologisia vaikutuksia
Dariusz Leszczynski, FT, DSc, Dosentti, Kerava
Olin yksi IARC:n työryhmään kutsutuista 30 tiedemiehestä, jotka 2011 luokittelivat matkapuhelinsäteilyn mahdollisesti karsinogeeniseksi.
Fysiikan professori Tapio Ala-Nissilän haastattelut, Turun Sanomissa (29.10.2015) ja Voi hyvin lehdessä (8/2016), herättävät hämmennystä.
Matkapuhelinsäteilyn vaikutuksista on olemassa satoja tutkimuksia. Väittämällä näitä kaikkia vääriksi on sama, kuin syyttäisi kutakin niiden taustalla vaikuttavaa tutkijaa epäpäteväksi. Näin absurdille väittämälle tuskin on perusteita. Lisäksi, päinvastoin kuin Ala-Nissilä esittää, jotkut biologisista vaikutuksista on toistettu (EEG, uni, solun stressivaste).
Fyysikkona Ala-Nissilän pitäisi tietää, toisin kuin hän harhaanjohtavasti väittää, että ”ihmisen mikroaaltosäteily” eroaa täysin matkapuhelimien mikroaaltosäteilystä. On suuri ero tuntea lähellä olevan ihmisen kehon tuottamaa lämpöä verrattuna tilanteeseen, jossa pitää matkapuhelinta lähellä kehoaan. Matkapuhelimen käyttämä taajuus ja modulaatio muodostavat merkittävän eron.
Päätös luokitella matkapuhelinsäteily mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle perustui pääasiassa epidemiologisiin tutkimuksiin. Eläinkokeet, erityisesti sellaiset, joissa koe-eläimiä altistettiin matkapuhelinsäteilyn lisäksi kemikaaleille tai jollekin muulle fysiologisesti vaikuttavalle yhdisteelle, vahvistivat näyttöä.
Ala-Nissilä esittää virheellisesti, että uudet tutkimukset ovat osoittaneet edellä mainitut epäpäteviksi. Tilanne on täysin päinvastainen.
Ranskalaisen Cerenat-ryhmän tutkimus vahvistaa epidemiologisten Interphone- ja Hardellin tutkimusten tuloksia, jotka osoittavat vähäistä, mutta kasvavaa gliooman riskiä. Lerchlin tutkimus Saksasta vahvistaa eläinkokeissa saatua näyttöä osoittamalla syöpäriskin kasvua koe-eläimillä, jotka samanaikaisesti altistuivat sekä matkapuhelinsäteilylle että muille karsinogeeneille.
Ala-Nissilä esittää, että IARC:n luokitus kännyköiden syöpävaarallisuudesta tultaisiin vastaisuudessa muuttamaan. Väite on perusteeton.
Hänen tietonsa eivät ole ajan tasalla myöskään kahvin syöpäluokituksen suhteen. Kahvin luokitusta muutettiin äskettäin poistamalla se mahdollisten karsinogeenien luokasta. Uudet tutkimukset osoittavat, ettei kahvi aiheuta kurkun syöpää, vaan joillakin alueilla noudatettava tapa juoda kahvi tulikuumana.
Ei myöskään ole oikein väittää, ettei sähköherkkyydellä olisi nykytutkimuksen mukaan yhteyttä sähkömagneettisille kentille altistumiseen. Valtaosa niistä tutkimuksista, joihin Ala-Nissilä viittaa, ovat psykologien sähköherkillä tekemiä altistuskokeita. Se, että tutkimuksiin osallistuneet koehenkilöt eivät kykene tunnistamaan sähkömagneettista kenttää, on riittämätön peruste sähköherkkyyden kieltämiselle. Ihmisethän eivät myöskään tunnista, milloin he tulevat altistetuiksi röntgen- tai ultraviolettisäteilylle. On väärin käyttää tätä todisteena sähköherkkyyttä vastaan.
Ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat ympäristöön eri tavoin. Jotkut ovat allergisia siitepölylle, vaikka valtaosa ei ole. Kaikille tunnetuille ympäristön stressitekijöille, mukaan lukien röntgen- ja ultraviolettisäteily, on olemassa herkemmin reagoiva alaryhmä. Miksi sähkömagneettiset kentät olisivat tässä suhteessa poikkeus?
Sähköherkkiä henkilöitä on varmuudella keskuudessamme. Ongelmana on, ettemme tarkalleen tiedä, minkä tasoinen säteily laukaisee heidän oireensa.
Ala-Nissilän väite, ettei biologisia vaikutuksia olisi olemassa, koska mekanismia ei tunneta, on naiivi. Onhan olemassa biologisia ilmiöitä, joiden syntyä ei vielä tunneta.
Matkapuhelinsäteilyllä on biologisia vaikutuksia. On vielä epäselvää, aiheuttavatko ne vuosia toistuessaan terveysvaikutuksia.
BRHP - Between a Rock and a Hard Place 